Suomi vs Ruotsi – eroavaisuuksia opiskelijakulttuureissa

Useimmat suomalaiset tiedostavat, että opiskelijoidemme haalarikulttuuri on lähtöisin Ruotsista. Ensimmäisenä Suomessa sen omaksuivat teekkarit, mutta nykyään opiskelijahaalarien käyttö sekä koko opiskelijakulttuuri ovat muodostuneet Suomessa jo jokaiselle korkeakoululle selkeäksi perinteeksi. Harva kuitenkin tietää, kuinka maiden väliset perinteet ja käytännöt ovat vuosien saatossa alkaneet erkaantua toisistaan. Ruotsin lisäksi suomalainen opiskelijakulttuuri on nimittäin ottanut vaikutteita myös Saksasta ja Virosta. 

Suomessa eroavaisuudet teekkareiden ja muiden opiskelijoiden kulttuureissa ovat myös huomattavat. Ruotsin Halarmärkenin Nastja haastatteli teekkariopiskelijaa Aalto-yliopistosta sekä hoitajaopiskelijaa Linköpingin yliopistosta selvittääkseen suurimmat kulttuurierot maiden välillä.

 

 

Opiskelijajärjestöt, -yhdistykset ja killat

Opiskelijaelämä ei useimmilla ole vain opiskelua, vaan halutessaan opiskelija saa elämäänsä kaikenlaista aktiviteettia perinteisistä tapahtumista retkiin ja poikkitieteellisiin verkostoitumisiin monipuolisen opiskelijatoiminnan kautta. Ruotsissa opiskelijan elämä on kutakuinkin yhtä rikasta kuin Suomessakin (kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti), mutta kulttuurierot vaihtelevat maan lisäksi myös ala- ja opinahjokohtaisesti. Molemmissa maissa yksi tärkeä yhteinen asia ovat kuitenkin opiskelijajärjestöt, jotka vastaavat alansa opiskelijoiden aktiviteeteista ja edustamisesta, mutta Suomessa tämän lisäksi heillä on tärkeä tehtävä opiskelijoiden edunvalvojina. Teekkareilla vastaavaa toimintaa harjoittavat killat, joiden toiminnassa on lisäksi aivan oma mausteensa. 

Ruotsissa opiskelijajärjestön toimihenkilöt jaetaan tavallisesti kahtia “faddereihin” ja “festereihin”. Fadderi vastaa uusien opiskelijoiden orientaatiotapahtumasta. Festeri järjestää ja ideoi tapahtumia ja menoja kaikille opiskelijoille. Suomessa orientaatiosta vastaavat opettajien kanssa usein tutorit, jotka opiskelijajärjestö on kouluttanut. Kummassakin maassa tutorit toimivat uusien opiskelijoiden tukena ja apuna. Muista tapahtumista vastaavat opiskelijajärjestöt ja -yhdistykset kukin omalla tavallaan budjettinsa puitteissa. 

Uudet opiskelijat eli fuksit ja nollanit

Uusia opiskelijoita kutsutaan Ruotsissa nimellä nollan (“nolla”) ennen kuin he ovat läpikäyneet kaksiviikkoisen orientaation, jota koulukohtaisesti kutsutaan usein “nollaperiodiksi”. Sana nollan viittaa siihen, ettei opiskelija ole ansainnut vielä ainuttakaan opintopistettä. Suomessa sen sijaan ensimmäisen vuoden opiskelijoita kutsutaan saksalaisin vaikuttein fukseiksi opintopisteistä riippumatta. Orientaatio kestää Suomessa myös koulusta riippuen 1–2 viikkoa ja sisältää Ruotsin lailla tutustumista, leikkejä sekä paljon informaatiota koulusta ja opinnoista.  

Fuksiaiset ovat orientaatiosta erillinen leikkisä rastikierrostapahtuma, jossa fuksit tutustuvat vuosikurssilaisiinsa ja tekevät erilaisia tehtäviä toisia aloja vastaan kisaten ja yleensä alkoholia nauttien. Ennen fuksiaiset sisälsivät törkeääkin nöyryytystä, mutta nykypäivän säännökset ja tarkat rajat ovat tehneet fuksiaisista monille opiskelijoille opintojensa lempitapahtuman. Ruotsissa erillisiä fuksiaisia ei järjestetä, vaan ne korvataan nollaperiodin tapahtumarikkaalla meiningillä, joka myöskin on aiemmin ollut nykyistä ilkeämpää. 

Osa Suomen korkeakouluista järjestää opiskelijoilleen kastajaiset. Kastajaiset ovat tapahtuma opiskelijahaalareiden kunniaksi, jolloin uudet opiskelijat läpikäyvät erilaisia pihapelejä ja tehtäviä, kun haalarit ovat saapuneet. Lopuksi opiskelijat ja haalarit kastellaan esimerkiksi paloletkulla, jotta opiskelijan “pyhät” haalarit saavat siunauksen muille opiskelijatapahtumille.

Ruotsissa ovveinvigning (suom. “haalariavajaiset”) on usein erittäin mutainen tapahtuma. Nollanit pukevat haalarit päälleen ylös asti ja saavat laskea yläosan alas vasta tietyssä vaiheessa tapahtumaa. Tämän jälkeen ne tulee pitää päällä aina ilman yläosaa. Ovvevigningissä tarjoillaan perinteisesti alkoholijuomaa, jota opiskelijat kutsuvat nimellä fulvin (“ruma viini”). Teekkareilla fuksien teekkarikaste tapahtuu vappuna ja kastaa fuksit virallisesti teekkareiksi. 

 

Opiskelijahaalarit ja haalarisäännöt

Opiskelijahaalarit ovat opiskelijan pyhä univormu, jonka väri kertoo opiskelijan tutkinnosta. Ne puetaan päälle jokaiseen opiskelijatapahtumaan mahdollisen teeman puitteissa. Alojen ainejärjestöt suunnittelevat ja teettävät haalarit fukseille sponsorien avustuksella. Taskujen määrä ja logojen paikka vaihtelee siis kunkin vuoden suunnittelusta. Teekkarien haalarit suunnittelevat fuksit itse. Jokaisesta haalarista löytyy vuosittain vaihtuvia sponsorien logoja, ja selässä näkyy aina oman ainejärjestön merkki. Ruotsissa tämä merkki löytyy usein haalareiden selän sisäpinnalta ulkopinnan sijaan. 

Kuten moniin univormuihin, myös haalareihin liittyy monia sääntöjä ja rajoja. Esimerkiksi Suomessa vain teekkarit pitävät haalareista myös yläosaa, muiden kuuluu sitoa haalarien yläosa vyöllä tai hihoilla vyötärölle. 

Perinteisiä haalarisääntöjä Suomessa:

• Haalareita ei saa pestä. Kaverin kaljat ja nurmikkoraidat kuuluvat kovan opiskelijan haalareihin ja kertovat rikkaista kokemuksesta! Haalarit voi kuitenkin freesata uimalla tai käymällä suihkussa ne päällä. 
• Ennen haalarit sidottiin aina hihoista vyötäisille. Nykytrendinä on ollut matalavyötäröinen päälle pukeminen sekä yläosan roikuttaminen takamuksen päällä. Tämä kuitenkin estää muita näkemästä ainejärjestön logoa, mikä on perinteisesti väärin.
• Palan oman haalarinsa lahjetta voi vaihtaa vakiintuneen kumppaninsa kanssa. Vaihtoehtoisesti oman haalarinsa hihapalan tai taskun voi vaihtaa hyvän ystävän kanssa. Jotkut kaksoistutkinnon suorittavat puolittavat ja yhdistävät uudet ja vanhat haalarinsa, jotta voivat ulkoiluttaa molempia tutkintojaan yhtä aikaa. 

Eroavaisuudet Ruotsissa: 

• Ainejärjestön logo on usein selän sisäpuolella, jolloin yläosaa roikotetaan takamuksen päällä sitomisen sijaan. Solmittuja hihoja voi halutessaan käyttää lisätaskuina. 
• Haalarit voivat olla hihallisia tai henkselillisiä tutkinnosta riippuen. 
• Haalarit ovat useammin kaksivärisiä kuin Suomessa. 
• Haalarien yläosaa pidetään useammin päällä kuin Suomessa. 
• Haalarit voi pestä vain sotkuisen ovveinvigningin jälkeen tai sen jälkeen suihkussa, kun haalarit ovat saaneet päälleen kolmen eri ihmisen “kehonesteitä”.

 

Haalarimerkit

Perinteisesti haalarimerkit ovat osoitus opiskelijan suorituksista ja saavutuksista. Merkattu kuitenkin aloitti haalarimerkkien myynnin ensimmäisenä opiskelijajärjestöjen ulkopuolisena tahona Suomessa vuonna 2016. Tämän jälkeen haalarimerkkien ostaminen ja haalareiden tuunaaminen ovat yleistyneet ja kasvattaneet suosiotaan. Nykyään myös erilaiset yritykset ovat yhä kiinnostuneempia teettämään itsellensä kustomoidut merkit houkutellakseen opiskelijoita kuluttajikseen, sillä tämä houkutuslintu toimii! Ruotsissa merkkien ostaminen on kuitenkin vielä lähes tuntematon tapa ainejärjestöjen ja tapahtumien omia merkkejä lukuun ottamatta. 

Haalarimerkkisääntöjä Suomessa: 

• Haalarimerkit ommellaan yleensä käsin! Suomalainen sisu ja uurastus tulee näyttää käsityöllä, hiellä ja tuskalla. 
• Ensin täytetään alaosa, sitten vasta voi haalarimerkkejä alkaa ommella yläosaan. 
• Logoja ei saa peittää. Vasta, kun mitään muuta vapaata tilaa ei ole punteissa jäljellä, voi merkkejä alkaa ommella sponsorien päälle. Omaa ainejärjestön logoa ei kuitenkaan tule peittää. 
• Usein saman tapahtuman tai teeman merkit pyritään sijoittamaan vieretysten haalareissa, mutta tämä ei ole niin tarkkaa. 

Eroavaisuudet Ruotsissa: 

• Ruotsissa haalarimerkit saa liimata ja ommella koneella. 
• Ensimmäisten merkkien tulee kuulua oman tutkinnon teemoihin. Vasta tämän jälkeen voi opiskelija ansaita ja ostaa muita merkkejä tapahtumista. 
• Koulukohtaisesti merkkien sijainnilla voi olla erikoissääntöjä. Esimerkiksi usein merkkien kiinnittäminen aloitetaan vasemmasta puntista, ja oikeaan kirjoitetaan tussilla oma nimi. 
• Mitä ylemmäs merkin sijoittaa, sitä merkittävämpi se on opiskelijalle. Samalla, mitä lähempänä haaroja, sen arvostetumpi.

Teekkarit (teknolog, suom.ruot. polytekare)

Teekkarit eli tekniikan ja arkkitehtuurin opiskelijat omaksuivat Ruotsin haalarit Suomeen 1980-luvun alussa. Teekkareiden toiminta on poikennut muista aloista jo aikojen alussa, mutta myös haalarikulttuuri poikkeaa huomattavasti muista Suomessa. Teekkarit muun muassa pitävät haalareita kokonaan yllään, fuksit suunnittelevat itse haalarinsa ja keräävät sponsorinsa, ja opiskelijavaatetukseen kuuluu lisäksi tupsullinen, ylioppilaslakkia muistuttava valkoinen teekkarilakki. Haalareita ennen yhteisenä asusteena käytettiin labratakkia, joka on edelleen osa ruotsalaista opiskelijakulttuuria joillain aloilla. Nykyään labratakkia edustusasunaan käyttää Suomessa enää soluyhteisö Joutomiehet. 

Teekkareiden fuksit kasvavat teekkariyhteisön jäseniksi erilaisia pisteitä keräillen, ja lopuksi heidät kastetaan teekkareiksi ensimmäisen vuoden vappuna. Tämän jälkeen he saavat pitää teekkarilakkia päässään. Teekkarilakin säännöt vaihtelevat myös paikoittain, ja esimerkiksi Oulussa tupsun naruun solmitaan solmu jokaisesta Oulussa vietetystä Teekkariwapusta. Yleisimmin lakkia on sallittua pitää päässä kesälakkina vapusta syksyn lakinlaskijaisiin. Jos lakkia ei pidä päässä, sitä voi pitää harteilla lakki vasemmalla ja tupsu oikealla olalla roikkuen. Lisää Suomen teekkarikulttuurista Tampereen teekkareiden sivuilta.

Ruotsissa teekkarilakkikulttuuri on ollut vähenemään päin. Lakkia ei tarvitse ansaita, vaan se on mahdollista ostaa ylioppilaskunnan kirjakaupasta, kun nollaperiodi on suoritettu. Ruotsissa yhden lakin sijaan on olemassa talvi- ja kesälakki, joiden vaihtamiseen on olemassa seremonia vappuaattona klo 12. Miehet eivät kuitenkaan saa pitää lakkia päässään sisätiloissa, joten sisällä järjestettävien valborg-bileiden takia harva enää edes päättää hankkia teekkarilakkia. 

Erityistä lakkia käyttävät Suomessa vappuisin myös monet muut tutkinnon suorittaneet, kuten ylioppilaat ja ammattikoulusta valmistuneet, mutta teekkareiden lisäksi insinööreillä on oma lakki. Insinöörilakin eli “imppulakin” tunnistaa violetista väristä. Insinöörilakin tupsuun voi solmia solmun vakituisen parisuhteen merkiksi. Lue lisää insinöörilakin säännöistä Insinööriliiton sivuilta.

Opiskelijatapahtumat

Suomessa yleisimmät opiskelijatapahtumat ovat sitsit, approt sekä vuosijuhlat. Ruotsalaiset opiskelijatapahtumat poikkeavat Suomesta melko paljon. Ruotsissa esimerkiksi kaikki tapahtumat päättyvät yleensä opiskelijoiden kansalaishymnin Stad i ljus (“kaupunki valossa”) siivittämänä. 

Sitsit (sittning, suom.ruot. sitz) 

Sitseillä nautitaan ruokaa ja juomaa suuren pöydän ääressä puheita pitäen, laulaen, kippistellen ja sääntöjä noudattaen toastmasterin johdolla. Ruotsissa sitseistä on olemassa kahdenlaista versiota: fulsittning (“täyssitsit”) sekä finsittning (“siistit sitsit”). Fulsittning on räikeä tapahtuma, jossa muun muassa noustaan pöydille ja heitetään ruokaa. Finsittning muistuttaa enemmän suomalaisia sitsejä, joissa totellaan sääntöjä ja käyttäydytään hillitysti. Ruotsalaisilla sitseillä istuminen pöytään on sallittua vasta, kun Ruotsin kansallislaulu on laulettu. 

Appro (barrunda) 

Approt ovat perinteisesti baarikierros, jossa passiin kerätään leimoja eri pisteistä, mutta myös alkoholittomia tapahtumia ja ostovaihtoehtoja on, kuten kahvila- tai ravintolakierrokset. Useat vuosikurssit järjestävät myös oman ryhmänsä kanssa omia kämppäapproja, joissa tarkoituksena on kiertää opiskelijoiden kämpästä toiseen. Approt ovat Ruotsissa vähemmällä suosiolla kuin Suomessa. 

Vuosijuhla eli vuju (årsfest) 

Vuosijuhlat ovat aine- ja opiskelijajärjestöjen sekä -yhdistysten kunniaksi järjestettyjä fiinejä iltapukutapahtumia, jotka toimivat usein sitsien lailla. Vujuilla muun muassa kiitetään yhteistyökumppaneita sekä jaetaan erilaisia palkintoja järjestöjen jäsenille. 

Kravall (“mellakka” eli haalaribileet) 

Ruotsalaiset kutsuvat haalaribileitä nimellä kravall eli kirjaimellisesti mellakka. Sen tarkoitus kuitenkin opiskelijapiireissä juontuu sanasta overall, haalari, sillä pukukoodina kravallissa on aina opiskelijahaalarit. Kyseessä on ulkona tai sisällä järjestettävä tapahtuma täynnä menoa, meininkiä sekä alkoholia. 

Speksi (spex) 

Speksi on improvisaatiolla höystettyä musiikkiteatteria. Olennaisena osana näytelmää toimii yleisö, joka voi vaikuttaa näytelmän tapahtumiin huutamalla “omstart”. Speksiin kuuluvat perinteisesti myös livebändi, taustalaulajia sekä tanssijoita. 

Speksikulttuuri sai alkunsa jo 1500-luvulla Uppsalassa, jolloin kaikki näyttelijät olivat miehiä ja näytelmät perustuivat klassisiin teemoihin. Suomeen speksi rantautui Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan tempauksena vuonna 1933. Nykyään sekä Suomessa että Ruotsissa lähes jokaisella opiskelijayhteisöllä on oma speksinsä, vaikkakin ammattikorkeakouluissa speksejä on Suomessa huomattavasti vähemmän. 

Gyckel 

Gyckel (kirj. “ilveily”) on ruotsalainen perinne, joka sisältää jonkin usein humoristisen musiikki- tai teatteriesityksen. Gyckeliä saatetaan myös kutsua spexiksi, mutta se on yleensä speksiä lyhyempi esitys. 

Yhteenveto

Erot Suomen ja Ruotsin välillä ovat siis osittain suuriakin, mutta molemmissa maissa opiskelijakulttuuri ja erityisesti haalareiden käyttö eroavat myös koulu- ja alakohtaisesti. Opiskelijajärjestöja kutsutaan killoiksi ja tapahtumat ja tavat poikkeavat muutenkin paljon muista aloista. 

Ruotsissa eroavaisuudet eivät liity vain tiettyihin aloihin, vaan kaikilla aloilla on omia perinteitään ja haalarit voivat olla hihallisten lisäksi henkselilliset. Haalareiden kunniaksi järjestetään “haalariavajaiset”, joissa haalarit liataan ja suihkutetaan sen kunniaksi, että voi alkaa nyt käydä haalaritapahtumissa. Uusia opiskelijoita kutsutaan nollaneiksi eli “nolliksi”, kunnes he ovat käyneet läpi kaksiviikkoisen orientaation ja ansainneet ensimmäiset opintopisteensä. Approjen sijaan Ruotsissa järjestetään enemmän “mellakoita” eli kravalleja, jotka ovat erilaisia haalaribileitä, mutta speksi löytyy jo kaikilta opiskelijayhteisöiltä.