Voi, pojat. Monien opintiet ovat taas takana päin, ja valmistujaisia juhlitaan ympäri maata. Onnittelut siis kaikille tänä vuonna valmistuneille! On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei opintoihin kulutetun ajan määrällä ole väliä, kunhan valmistuu juuri itselle sopivalla tahdilla. Opiskelija-alennuksista voi ihan hyvin nauttia täysillä vielä seuraavankin vuoden, jos se tarkoittaa burnoutin välttämistä tai hoitamista.
Sinnikkyys palkitaan
Suomen työttömyysprosentti on nyt korkein vuosikymmeniin. Työttömien suuren määrän ja koko maan taloustilanteen vuoksi myös työpaikkoja on saatavilla vähemmän hakijoihin nähden. Jokaista avointa työpaikkaa hakee jopa satoja enemmän tai vähemmän päteviä hakijoita. Moni siis valmistuu tällä hetkellä työttömäksi, ja koettelemukset jatkuvat näin ollen vielä opintojen jälkeenkin. Työttömyys on tosin vain vaihe, ja sinnikkyys, oma-aloitteisuus ja avoimuus palkitaan varmasti ennen pitkää, kunhan ei anna lannistavien hetkien lamaannuttaa.
Vertaillessaan itseään muihin voi olla musertavaa tuntea itsensä epäonnistujaksi. Jos mukaan ynnätään vielä vaikkapa perfektionismi tai huijarisyndrooma, on masennussoppa valmiina nautittavaksi. Siispä vertailut viidakkoon – oma suoritus, paras suoritus. Valmistuit suunnitellussa ajassa tai et.
Kirjoittajan opiskelufiilikset
Omat viestinnän opintoni venyivät kokonaisella vuodella. Vaikka kuinka kerroin itselleni tämän johtuneen vaihdosta ja koronapandemiasta, olen oppinut vihdoin hyväksymään sen, että opiskelu vain oli minulle haastavampaa kuin ehkä monelle muulle. Rakastan oppimista ja pidän alastani, eivätkä kotitehtävätkään olleet yleensä oikeasti tympeitä – päinvastoin. Joskus lusikat eivät vain yksinkertaisesti riitä pallottelemaan lakkaamattoman uuden informaation, sosiaalisen ja hektisen vuorotyön sekä harrastusten ja yksityiselämän välillä. Eikä mahdollisesta neuroepätyypillisyydestä ole paljon apua motivaation löytämisessä. Lopulta minut kantoi alumniksi vain oma ylpeyteni ja jääräpäisyyteni. Ahdistus lisävuoden hakemisen työläisyydestä toki auttoi.
Opi huomioimaan pienetkin ilot
Suomalaisten huumori on aina ollut synkkää kuin kaamos, ja omat saavutukset on kuulunut pitää omana tietonaan, jottei naapuri vain luulisi kerskujaksi. Mutta sen sijaan, että pilkkaisi itseään tai tutkintonsa suorittamista, heitän imelältä kuulostavan vaihtoehdon: kannustan opiskelijoita ja työnhakijoita kääntämään ajatukset rehellisemmiksi. Rehellistä ei ole takertua vain synkimpiin syövereihin, vaikka heikko hämäränäkömme ne ensimmäisenä huomaakin. Kun oppii arvostamaan päivän pieniä ilonpilkahduksia, kuten ruokalassa tarjottu uunimakkara, kadulla nähty corgipentu tai tarjouksessa ollut juustokakkupala, ei pimeydessä enää pian olekaan vain varjoja ihailtavaksi.
"Kannustan opiskelijoita ja työntekijöitä kääntämään ajatukset rehellisemmiksi."
Mieltä ja tuntemuksia on helpompaa ohjata kuin moni uskoo edes toivovansa, ja ennen pitkää mieli oppii näkemään omat pienetkin saavutukset suurempina kuin aiemmin. Olet päässyt kouluun: saavutus. Olet suorittanut opintopisteitä: saavutus. Olet hankkinut haalarimerkkejä: saavutus.
Mee, näe, tee, koe
Korkeakouluopinnot ovat monille suuri haaste tavalla tai toisella, eikä kukaan kerro pääsykokeissa, miten työläs palkaton urakka sulla odottaakaan edessäsi. Tukia kutistetaan, mutta lainakorot ja vuokrat tuntuvat jaksavan jatkaa kohoamistaan taivaisiin. Opiskelu oli silti omasta mielestäni yksi elämäni parhaimpia aikoja, joten ota siitä, hyvä ihminen, kaikki ilo irti! Opiskelijabileitä on onneksi tarjolla meille holittomillekin, ja speksiin liittymistä en voi koskaan suositella liikaa. Jos vastuuhommat, tapahtumatuotanto tai opiskelijoiden oikeuksien ajaminen yhtään kiinnostaa, niin hyppää yhdistyksen piiriin!
Mee, näe, tee ja koe – se on oma mottoni elämälle ja nyt just sulle. Kyllä ne pitkät duunivuodet sieltä vastaan kerkeää ryömiä sitten myöhemminkin.
Terkuin, Nana
