Kun aloitin opiskeluni yliopistossa, ei opiskelijavaikuttaminen tuntunut itseäni kiinnostavalta jutulta. Fuksivuonna kävin ahkerasti kaikki bileet läpi ja nautin niistä täysin rinnoin ­­­– ja täysin mukein, vaikka eivät ne kauaa täysinä säilyneetkään. En kuitenkaan koskaan edes ajatellut, kuka bileet on järkännyt ja mitä niiden eteen on nähty itse pääpäivää ennen.

Oma tutorini oli ainejärjestöaktiivi, joka houkutteli ryhmäämme tulemaan mukaan hallitustoimintaan. Itse ajattelin järjestötoiminnan vievän liikaa aikaa, halusin nauttia vapaa-ajasta. Kaikki parhaat ystäväni kuitenkin lähtivät toimintaan mukaan, ja seurasin tätä sivusta vuoden verran.

Loppuvuodesta harmitti, kun en ollut mennyt mukaan heidän kanssaan, sillä heillä vaikutti olevan todella hauskaa hallituksessa. Niinpä löysin itseni seuraavasta yhdistyksen kokouksesta asettumassa ehdolle hallituksen jäseneksi. Ja sellaiseksi myös minut valittiin.

Here we go

Ensimmäisen hallitusvuoteni toimin tapahtumatiimissä järkkäämässä bileitä ja urheilutapahtumia ainejärjestömme jäsenille. En päässyt ainejärjestömme hallituksessa fuksi- ja tutorvastaavaksi sinä vuonna, joten aloitin niissä hommissa myös suuremmassa tiedekuntajärjestössämme.

Opin paljon isojen tapahtumien suunnittelusta ja organisoimisesta. Kehityin myös esimerkiksi sähköpostiviestien kirjoittamisessa ja sain itsevarmuutta ottaa vastuuta tärkeämmistäkin tehtävistä.

Pelkoni siitä, että järjestötoiminta vie liikaa aikaa osoittautui myös turhaksi, sillä kyse on kuitenkin vapaaehtoistoiminnasta, jossa jokainen antaa juuri sen verran kuin jaksaa, ja muut toimijat paikkaavat tarvittaessa.

Niin järjestötoiminta oli tullut tutuksi ja samoin myös yliopistoelämä. Siten kolmantena opiskeluvuonna aloitin ainejärjestössä edunvalvonta- ja yhdenvertaisuusvastaavana.

Pääsin vaikuttamaan esimerkiksi opintosuuntamme jaoksen kokouksissa, jossa linjattiin tärkeitä opiskeluihin vaikuttavia asioita yhdessä yliopiston henkilökunnan kanssa. Koin roolini tärkeäksi ja verkostouduin pestissä monien eri tahojen kanssa.

Nälkä kasvaa syödessä

Koska nälkä kasvaa syödessä, otin lisää harppauksia toiminnassa ja tällä hetkellä olen ainejärjestön varapuheenjohtaja. Tämä pesti on enemmän hallinnollista taustatyötä, jota en järjestötoimijana ole aikaisemmin päässyt näkemään.

Toimin hallitusten jäsenten tukijana ja hoidan järjestön byrokraattisia hommia puheenjohtajan ja toisen varapuheenjohtajan kanssa. Järjestömme on suuri, joten kolmet kädet ovat tulleet tarpeeseen.

Tiivis yhteisö

Vastuuta, uusia taitoja, verkostoitumista ja itsensä haastamista. Tätä kaikkea järjestötoiminta antaa. Mutta järjestö ei pyöri ilman toimijoita, joka onkin suurin syy sille, miksi hommia jaksaa ja haluaa paiskia.

Hallitus saattaa ulkopuolisille näyttäytyä jonkinlaiselta ”klikiltä”, mutta ainakaan omassa ainejärjestössäni näin ei ole; Hallituksesta muodostuu vain joka vuosi todella tiivis yhteisö, sillä töitä tehdään yhdessä ja naurun kautta, mutta silti mukaan pääsee jokainen mukaan haluava tyyppi.

Hallitus viettää itse kokousten ja muiden järjestelyjen lisäksi myös vapaa-ajalla virkistäytymismuotoisempia tapahtumia, jotka lisäävät ryhmähenkeä entisestään. Omalla kohdallani ikimuistoisimpia hallitushetkiä ovatkin yhteiset mökkireissut, mutta tärkeitä muistoja on myös itse toiminnasta. Esimerkiksi vuosijuhlien järjestäminen vaatii koko hallituksen yhteistä ponnistelua, ja jäljen näkeminen juhlailtana on mahtavaa!

Järjestötoiminnasta olen saanut rakkaimmat ystäväni, jotka varmasti jäävät elämääni myös järjestöjääräurani päättyessä.

Lähtekää siis rohkeasti vaikuttamaan, ette varmasti tule sitä katumaan!

Inka, viimeistä opiskeluvuottaan aloittava Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen opiskelija.