Kaikki opiskelijat varmasti muistavat sen päivän, jolloin saivat tietää päässeensä kouluun. Kaikesta siitä pääsykokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin pänttäämisestä on vihdoinkin jotain hyötyä!

Itse muistan varmaankin aina, kun olin ystäväni luona ja puhuimme taas kerran koulupaikoista. Harmittelin, kun minulle ei ollut tullut vielä vastausta omista hauistani. Olin käynyt opintopolussa viimeisten päivien ajan vähintään tunnin välein katsomassa, joko todistusvalintasijani olisi noussut tai pääsykoetulokset tulleet.

Olin tehnyt koko koronakevään avoimen yliopiston opintoja, mutta vaikean kevään takia päädyin myös menemään pääsykokeisiin – onneksi. Jutellessani ystäväni kanssa päätin vielä kerran kirjautua opintopolkuun.

Sydämeni jätti varmasti muutaman lyönnin välistä kun luin ”opiskelupaikka hyväksytty” – sanat. En tiennyt miten päin olla, saatoin vetää pienen voitontanssin ja kertoa jokaiselle, joka suostui kuuntelemaan, että nyt minä vihdoin pääsin kouluun. Vihdoin ne välivuodet ja niiden aikana opitut asiat, niin elämän kuin opintojen kannalta, tuntuivat merkityksellisiltä!

Minulla oli opiskelupaikka tiedossa.

Tulevan lukuvuoden suunnittelua

Viimeisten vuosien aikana olen tuskaillut tulevaisuuteni puolesta ja vaihtanut hakupaikkaa useammin kuin kehtaan myöntää. Olen aina haaveillut korkeakouluun pääsemisestä, alahaaveet ovat vain vaihtuneet. Vihdoin viime kesänä jokin kolahti ja päätin hakea opiskelemaan tietotekniikkaa, diplomi-insinööriksi.

Opiskelukaupunki oli selvää, niin kuin se oli ollut selvää jo useita vuosia. Samassa koulussa olenkin käynyt pääsykokeissa jo kolmena vuonna – aina vähän eri aloille vain. Menetin sydämeni Tampereelle jo nuorena ja tiesin, että jonakin päivänä opiskelen Tampereella korkeakoulussa.

Ennen koulun alkua naurahdin omalle valmistautumiselleni tulevaan vuoteen. Minulla oli ennen orientaatioviikkoa kurssivalinnat tehtynä, uusi reppu ja penaali ostettuna ja pitkä liuta suunnitelmia tehtynä.

Haalarimerkkejäkin oli tullut kerättyä, vaikka haalarit saisimme vasta myöhemmin lukuvuoden aikana. Järkevää olisi ehkä ollut miettiä omaan alaani liittyviä hankintoja, esimerkiksi tehokkaampaa läppäriä, mutta kyllähän ne hauskanväriset uudet vihotkin päivää piristävät.

Pelkoa, jännitystä ja koronasyksy

Ennen ensimmäistä tapaamista muiden fuksien ja opiskelijatutoreiden kanssa jännitys nousi järjettömän korkeaksi. Siitä on jo todella monta vuotta – tarkalleen ottaen kuusi, kun menin lukioon ja ammattikouluun, joten tunsin itseni taas nuoreksi valmistautuessani ensimmäiseen koulupäivään.

Pelkoni ja jännitykseni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä kaikki vaikuttivat mukavilta ja osaa jännitti vähintään yhtä paljon kuin minua. Isoon ryhmäämme mahtuu paljon erilaisia ystäviä, joten ajan kanssa sieltä löytyy varmasti omat kaverit itse kullekin.

Tietenkin korona-aika näkyy heti orientaatioviikolla. Iso osa tapahtumista on vaihdettu turvallisemmiksi ja pienemmiksi, käsidesiä on joka paikassa, isoon infotilaisuuteen menemme maskien kanssa. Myöskään kerhotiloihin tai muiden kiltojen kiltahuoneille emme pääse tutustumaan, mikä on pienoinen pettymys.

Pienemmissä ryhmissä voimme kuitenkin kiertää koulua ja tutustua käytäntöihin. Tunnen silti innostuksen laantuvan pykälällä, kun kuulen, että luennot järjestetään etänä ja suurin osa laskuharjoituksistakin on peruttu.

Yksi iso asia, joka on huolestuttanut minua ajatellessani kouluun menemistä, on alkoholi. Itse en sen lipittämisestä välitä ja mielessä kävi, saanko ketään kavereita, jos kaikki tapahtumat ovat rakentuneet juomisen ympärille. Onneksi heti alussa painotettiin sitä, että kaikkeen kannattaa osallistua, vaikka ei joisikaan, eikä ketään pakoteta mihinkään.

Ylpeys Suomesta ja korkeakouluista

Haluan sanoa yhden asian sekä nyt aloittaville fukseille ja myös vanhemmille opiskelijoille; Ollaan ylpeitä Suomen korkeakoulujärjestelmästä. Kyllä, siinä on varmasti parannettavaa – joten parannetaan sitä.

Olen silti äärettömän onnellinen siitä, että saan käydä kouluni juuri Suomessa. Ilmainen koulutus, opintotuki, muut tuet, opintolainan valtiontakaus, tasokas opetus ja paljon oheistoimintaa.

Tein pikaisen googlettelun siitä, paljonko tutkintoni maksaisi muissa maissa. Esimerkiksi pelkän kanditutkinnon lukukausimaksut voisivat Australiassa yltää jopa sataan tuhanteen euroon – sillä rahalla ostaa jo melkein yksiön Tampereelta.

Tottakai voin valittaa opiskelijalounaan hinnan nousemisesta tai korona-ajan etäopetuksesta, mutta Suomen kokonaiskuva korkeakoulutuksessa on erittäin hyvä. Aion siis nauttia kaikin mahdollisin keinoin opiskelijaelämästä – sen tuomista eduista, vapauksista ja erittäin laadukkaasta opetuksesta.

Kirjoittanut ensimmäistä opiskeluvuottaan aloittava Tampereen yliopiston Tietotekniikan opiskelija.

IG: @opintoja